Suomalaiset tunnetaan musiikkifestivaaleistaan, esimerkiksi yksi suosituimmista on https://lounaishameenmusiikkipaivat.fi/, sekä erityisestä suhteestaan luontoon, hiljaisuuteen ja henkilökohtaiseen tilaan. Tämä suhde näkyy monin tavoin arjessa, mutta erityisesti se korostuu kesäisin, kun pienet kulttuuritapahtumat heräävät eloon ympäri maata. Suurten festivaalien sijaan Suomessa on runsaasti pienempiä, intiimejä tapahtumia, joiden ytimessä ovat paikallisyhteisöt ja yhdessä oleminen ilman suurta melua tai kaupallista säihkettä.

Yksi tällainen tapahtuma on vuosittain järjestettävä musiikkiviikko Lounais-Hämeessä. Tapahtuma ei kilpaile esiintyjien nimillä tai näyttävillä tuotannoilla, vaan tarjoaa rauhallisen tilan kohtaamisille ja hiljaiselle yhteydelle. Festivaalilla ei ole torikojuja eikä meluisaa ohjelmaa – sen sijaan ihmiset kokoontuvat puistoihin, kirkkoihin ja koulujen saleihin kuuntelemaan musiikkia, olemaan läsnä ja jakamaan kokemuksia.

Vaikuttavaa ilman suuria sanoja

Festivaalin ulkoinen ilme on yksinkertainen. Konsertteja järjestetään pienissä tiloissa, lavastus on maltillista ja markkinointi hillittyä. Tämä kaikki on osa suomalaisen kulttuurin ydintä: yksinkertaisuus, rehellisyys ja keskittyminen olennaiseen. Konsertteihin tullaan peitto olkapäällä, termos kahvia kädessä, ilman kiirettä tai odotuksia. Usein yleisö istuu hiljaa, täysin uppoutuneena musiikkiin.

Vaikka en itse kuuntele musiikkia arjessani uskonnollisista syistä, ymmärrän sen merkityksen suomalaisessa yhteiskunnassa. Musiikki voi olla tapa hiljentyä, rauhoittua ja olla yhteydessä toisiin. Lounais-Hämeen musiikkiviikolla yleisö ei puhu tai kuvaa – he kuuntelevat. Se hiljaisuus, joka seuraa esitystä, kertoo kunnioituksesta ja arvostuksesta, jota ei tarvitse ääneen sanoa.

Osallistumista ilman esiintymistä

Monet suomalaiset festivaalit järjestetään yhteistyössä koulujen, musiikkioppilaitosten ja kulttuurilaitosten kanssa. Tapahtumiin osallistuvat opiskelijat, paikalliset muusikot ja kansainväliset vieraat. Vaikka esitykset vaihtelevat tyyliltään – barokista kansanmusiikkiin – niiden ydin on sama: kohtaaminen. Musiikki ei ole pääasia, vaan sen kautta syntyvä yhteys ja vuorovaikutus.

Myös ohjelman taustalla näkyy suomalainen arvomaailma. Joskus osa lipputuloista ohjataan avustustarkoituksiin, mutta siitä ei tehdä suurta numeroa. Tämä hiljainen hyväntekeväisyys on osa kulttuuria, jossa teot puhuvat enemmän kuin sanat. Suomessa hiljaisuus voi olla kannanotto – tapa osoittaa solidaarisuutta ilman retoriikkaa.

Yhteisö ilman rajoja

Festivaalin osallistujat edustavat eri ikäryhmiä ja taustoja. Puistossa näkee vanhempia pariskuntia, nuoria aikuisia, perheitä ja yksinäisiä kuulijoita. Joku lukee kirjaa, toinen vain sulkee silmänsä ja kuuntelee. Musiikista riippumatta tunnelma on sama: rauha, kunnioitus ja yhteisöllisyys. Tämä ei ole vain kulttuuritapahtuma, vaan osa suomalaisen identiteetin rakentamista.

Erityistä on se, että festivaalit eivät pyri häikäisemään tai tarjoamaan suurta spektaakkelia. Pikemminkin ne muistuttavat kävelyä kesäillassa, jossa musiikki soi taustalla ja ihmiset ovat yhdessä – ilman kiirettä tai tarvetta selittää, miksi he ovat siinä. Tämä yksinkertaisuus ja aitous tekevät suomalaisista kesätapahtumista ainutlaatuisia.

Oman paikan löytäminen kulttuurissa

Musliminaisena suhtaudun musiikkiin varauksella. Se ei ole osa omaa arkeani, mutta kulttuurin ymmärtäminen on osa kunnioitusta ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan. Suomalaiset festivaalit eivät ole vain viihdettä – ne ovat yhteisön hetkiä, joissa ihmiset tulevat yhteen jakamaan hiljaisuuden, kuuntelemaan ja olemaan läsnä.

Tällainen kulttuuri ei pyri muuttamaan tai vakuuttamaan ketään, vaan tarjoaa tilan, jossa jokainen voi olla oma itsensä. Se on vahvuus, jota ei voi aliarvioida.